Suomessa oli vaikeat ajat. Sodan seurauksena oli paljon orpoja, leskejä ja invalideja. Alue menetykset koettiin pahoiksi. Epävarmaa siirtymäkautta kesti kolme vuotta, syyskuusta vuonna 1944 vuoteen 1947, jolloin virallinen rauhansopimus vahvistettiin Pariisissa. Ennen virallista rauhansopimusta Suomessa toimi pääasiassa neuvostoliittolaisista koostunut valvontakomissio, mikä valvoi tarkasti rauhanehtojen toteuttamista, mutta komissio valvoi myös maan yleistä mielialaa, elokuvia ja sanomalehtikirjoittelua.
Valvontakomissio seurasi tarkasti koko maassaoloaikansa Suomen poliittisia ratkaisuja. Komissiota avustivat kommunistit, joiden toiminta oli rauhansopimuksen mukaan sallittu. Samojen ehtojen mukaan Suomen oli lakkautettava kaikki "fasistiset järjestöt". Neuvostoliitto pian tarkensi nimityksen tarkoittavan paitsi IKL:ää myös suoljeluskuntia ja Lotta Svärd-järjetöä. Valvontakomissio vaati muun muuassa nimeämään ja tuomitsemaan henkilöt, jotka olivat tekemisillään edistäneet sodan syttymistä. Vaatimus oli suomalaisille epämiellyttävä, mutta siihen oli alistuttava. Vuosina 1945-46 järjestetyissä sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuomittiin kahdeksan sodanaikasta johtajaa vankeuteen. Kymmenen vuoden vankeuteen sai entinen presidenttimme Risto Ryti. Myöhemmin Ryti oltiin armahdettu heikon terveyden vuoksi.Kun armeja kotiutettiin, eräät korkea-arvoiset upseerit alkoivat suunnitella aseiden kokoamista salaisiin varastoihin ympäri Suomea. Jos Neuvostoliitto yrittäisi miehittää aseista riisutun Suomen, kätketyillä aseilla voitaisiin käydä sissisotaa. Aseita ehdittiin kätkeä suuria määriä eripuolelle Suomea, ennen kuin hanke paljastui valvontakomissiolle. Tuhansia sotilaita pidätettiin kuulustusluita varten, ja 1500 heistä tuomittiin. Syyllisiä haluttiin rangaista ankarasti, sillä neuvostoliittoa pelättiin muutoin saavan asekätkennästä syyn Suomen miehitykseen. Osa syytetyistä vaikeni kätköistään, ja vanhoja asekätköjä on paljastunut vielä viime aikoinakin.
Sotakorvaukset:
Neuvostoliiton teollisuus oli toisen maailmansodan päätyttyä huonossa jamassa. Niimpä Suomen haluttiin maksavan sotakorvaukset valmiina tuotteina. Suomalaisille annettiin lista, mitä haluttiin ja kuinka paljon. Listassa oli paljon metalliteollisuuden tavaroita, kuten vetureita ja laivoja. Suomessa ei ollut tarpeeksi tehtaita tai telakoita, joten valtion tuella oli nopeasti rakennettava uusi matalliteollisuus. Sotakorvauksien myötä Suomen teollisuus parani huomattavasti. Myöhemmin Neuvostoliitto vähensi korvausten määrää, ja Suomi sai viimeiset niistä maksettua vuonna 1952.
Politiikka sodan jälkeen; vaaran vuodet:
Suomessa sodan jälkeen poliittinen toiminta elpyi nopeasti. Näkyvin muutos oli vuonna 1930 maan alle joutuneiden kommunistien toiminnan salliminen. Kommunistit ja sosiaalidemokraattisesta liikkeestsä siirtyneiden sosialisteista alkoivat toimia näkyvästi Suomen Kansan Demokraattinen Liitto- nimisessä puolueessa. Puolueen jäseniä kutsuttiin kansandemokraateiksi. Puheenjohtajana toimi Moskovasta palannut Hertta Kuusiinen. SKDL sai paljon kannatusta vuonna 1045 järjestetyissä vaaleissa. Monet pelkäsivät että kansandemokraattinen valtaannousu johtaisi Suomen Neuvostoliiton liittolaiseksi ja kommunistiseksi diktatuuriksi itäisen Euroopan valtioiden tavoin.
Merkkejä kommunistien kaappausaikeista nähtiinkin runsaasti. Kommunistit järjestivät mielenosoituksia ja lakkoja eri puolilla Suomea. Sisäpääministeriksi valitun Yrjö Leinon johdolla valtiollinen poliisi (VALPO) miehitettiin kommunisteilla. Asekätkentäjuttuun vedoten VALPO alkoi pidättää useita kommunistien vastustajia. Kaikki näytti menevät Itä-Euroopan maiden kaavan mukaisesti. Mikäli vallankaappaus alkaisi, kommunistien olisi todella helppo pyytää Neuvostoliittoa lähettämään joukkoja Helsinkiin.
Kaappaushuhut lisääntyivät keväällä vuonna 1948 eduskuntavaalien lähestyessä, ja armeja asetettiin hälytystilaan kaappausuhan takia. Kansandemokraateilla oli kuitenkin vahvoja vastustajia. Suurimmat puolueet olivat SKDL:n lisäksi maalaisliitto ja sosiaalidemokraatit. maalaisliitto ja sosiaalidemokraatit olivat tehneet yhteistyötä sodan aikana. Sosiaalidemokraatit järjestivät räväkan vaalikampanjan, joka oli nimenomaa SKDL:ää vastaan. Vaalikanpanjoissa peloteltiin kommunistien kaappauksella. Vuoden 1948 vaaleissa SKDL menetti ratkaisevasti kannatusta, ja se syrjäytettiin hallituksesta. Kommunistien kaappausuhan vuoksi sodan jälkeisiä vuosia kutsutaan vaaran vuosiksi.
kuva:google kuvahaku
